lauantai 26. maaliskuuta 2011

Kartonkitehdas (Itä-Uusimaa)

Pohjoisessa asuessa törmäsi melko harvoin asumattomiin rakennuksiin. Erikoista sinänsä, kun puhutaan paljon nimenomaan maaseudun autioitumisesta. Sen sijaan täällä pääkaupunkiseudun kupeessa näitä autiorakennuksia on loputtomasti. Ruuhkasuomessa on niin kiire, ettei ole aikaa asua ja kunnostaa?

Alla oleva kohteeni on Itä-Uusmaalaisen kaupungin keskustassa. Katon viirissä komeilee vuosiluku 1912. Rakennuttajana on toiminut rakennusmestari J.A.Blässer. Valtava ja alunperin varsin kaunis tiilirakennus sijaitsee kaupungin sisääntuloväylällä, eli kaupungissa vieraileva ei tätä voi ohittaa. Sisääntuloväylän rakentamisen tieltä purettiin vuonna 1973 vanha rautatieasema -tämä jäi vielä silloin. Noin 400-neliöinen rakennus on ollut alunperin kartonkitehdas, mutta nyt kai jo aika monta vuotta tyhjillään. Nykyinen omistaja on Osuuskauppa Osla.

Tukevan kivijalan päällä sijaitsevasta rakennuksesta olisi vähän kauniimmaksikin tarinaksi kuin nyt. Paikallislehdissä on aiheesta kirjoiteltukin. Ehkä tulee vielä joku riittävän rahakas, joka tämän pelastaisi? Käsittääkseni rakennus on museoviraston suojelema nykyisin.

Hieman lisätietoa Kartonkitehtaasta löytyy Eddien Kuvapalstalta.




















9 kommenttia:

  1. Surullisen kaunista... salaperäistä...

    VastaaPoista
  2. Kaunis rakennus! Harmittaa kyllä, että nämä hiljalleen rapistuvat ja lopulta tuhoutuvat. Ison kasan rahaa vaatisi tietysti se säilyttäminen...

    VastaaPoista
  3. Tykkään tämän blogin ideasta paljon :) Joskus kokeilin vähän samantyyppistä, mutta keksin vain tarinat itse. Sen takia kai tämä pisti silmäänkin.

    VastaaPoista
  4. Bronwyn: Kiva, kun tykkäät! Niin minäkin:)

    Anne: Sepä se. Ne, joilla on rahaa, eivät ole kiinnostuneita. Ne, jotka ovat kiinnostuneita, ovat köyhiä:(

    Wihtori: Salaperäisyys lienee juuri se juttu, joka näissä vanhoissa rakennuksissa niin viehättää! Se, ettei tiedä ja tunne tarinaa, vaan osa jää varjoon ja oman mielikuvituksen varaan:)

    VastaaPoista
  5. Voi kun kaunista! Joskin surullista. Olen ihan heikkona tällaisiin vanhoihin rakennuksiin yksityiskohtineen ja tarinoineen. Ajatella, mitä kaikkea tämäkin paikka on nähnyt. Kunpa se osaisi kertoa.

    VastaaPoista
  6. Niin, ja minäkin löysin nyt intohimolleni nimen. Olen siis itsekin UE-harrastaja, ollut sinun laillasi ihan pikkunaperosta saakka. Pikkuveljen kanssa tutkittiin koti- ja naapurikylän monet autiotalot ja -piharakennukset pienen kiinnijäämisen pelon maustaessa touhua jännityksellä. Voi kunpa vieläkin olisi yhtä rohkea tutkimaan paikkoja, ja yhtä notkea mahtumaan sisään vintin ikkunoista! ;)

    VastaaPoista
  7. Tiina: Pitää muuten kertoa, että pienessä "luvattomuudessa" on yhä jännityksensä:P

    Marja-Leena: Eikös vain!!

    VastaaPoista
  8. Tiina: "kunpa se osaisi kertoa"...Kerron yhden tarinan: Vuonna 1918 kartonkitehtaassa oli paljon nuoria naisia töissä. Sisällissodassa moni kartonkitehtaan nainen pestautui punaisten puolella, ne maksoi muistaakseni 15 mk päivärahaa - ihan hyvä palkka silloin. Rautatie kulki ihan tehtaan vierestä, ja sotatoimissa rautatie oli vuoroin punaisten, vuoroin valkoisten hallussa. Nujerretut punaiset - varsinkaan naiset - eivät ole voineet kirjata historiaa tai dokumentoida kokemuksiaan. Papereita ym ei juuri ole. Loviisassa punaisiin kuuluminen on ollut täysin vaiettu aihe viime vuosikymmenille asti. - kartonkitehtaan jälkeen Lovisa Auto teki merkittävän uran samaisessa rakennuksessa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

ANONYYMI: Jätä vähintään nimesi! Nimettömät kommentit poistetaan.