Toimitilarakennus, Itä-Uusimaa

Vanhasta, ruostuneesta ja sammaloituneesta, hirsitalosta on mahdollista vielä löytää  tarinoita ja romantiikkaa. Mutta entäs kun esitellään laatikolta näyttävä mineriittirakennus, joka on rakennettu ehkä 60-luvulla ja jossa ei nopealla vilkaisulla ole kyllä yhtään mitään kaunista?

Tämä tyhjillään oleva ja koko ajan huononevaan kuntoon pääsevä laatikko sijaitsee Itä-Uusmaalaisen kaupungin keskustassa. En tiedä, mikä rakennus on ollut. Enkä tiedä, kuka sen omistaa. Enkä osaa edes arvata, onko tällä minkäänlaista tulevaisuutta. 

Tarkemmin katsoen kuitenkin tästäkin rakennuksesta löytyy mielenkiintoisia ratkaisuja ja rakenteita. Ja olihan siellä joku pieni otus käynytkin ihailemassa.

Kartonkitehdas (Itä-Uusimaa)

Pohjoisessa asuessa törmäsi melko harvoin asumattomiin rakennuksiin. Erikoista sinänsä, kun puhutaan paljon nimenomaan maaseudun autioitumisesta. Sen sijaan täällä pääkaupunkiseudun kupeessa näitä autiorakennuksia on loputtomasti. Ruuhkasuomessa on niin kiire, ettei ole aikaa asua ja kunnostaa?

Alla oleva kohteeni on Itä-Uusmaalaisen kaupungin keskustassa. Katon viirissä komeilee vuosiluku 1912. Rakennuttajana on toiminut rakennusmestari J.A.Blässer. Valtava ja alunperin varsin kaunis tiilirakennus sijaitsee kaupungin sisääntuloväylällä, eli kaupungissa vieraileva ei tätä voi ohittaa. Sisääntuloväylän rakentamisen tieltä purettiin vuonna 1973 vanha rautatieasema -tämä jäi vielä silloin. Noin 400-neliöinen rakennus on ollut alunperin kartonkitehdas, mutta nyt kai jo aika monta vuotta tyhjillään. Nykyinen omistaja on Osuuskauppa Osla.

Tukevan kivijalan päällä sijaitsevasta rakennuksesta olisi vähän kauniimmaksikin tarinaksi kuin nyt. Paikallislehdissä on aiheesta kirjoiteltukin. Ehkä tulee vielä joku riittävän rahakas, joka tämän pelastaisi? Käsittääkseni rakennus on museoviraston suojelema nykyisin.

Hieman lisätietoa Kartonkitehtaasta löytyy Eddien Kuvapalstalta.

Rantasauna (Itä-Uusimaa)

 Aloitan tähän blogiin postaamisen omasta turvallisesta (joskin minä hetkenä vain romahtavasta) pihapiiristämme. Varsin vaatimattomasti ruohonjuuritasolta siis, mutta pienestä on hyvä ponnistaa.

Ja se pieni on siis suloinen ja kurjan kohtalon kokenut pihasaunamme, joka sijaitsee Itä-Uudellamaalla kirkkaan joen varrella. Naapurilta saamieni tietojen mukaan saunaa on lämmitetty viimeksi 60-luvulla. Talon myöhemmät omistajat ovat olleet sen verran iäkkäämpää väkeä, etteivät ole enää kauas pihan perälle vaivautuneet lähtemään saunomaan. 80-luvulla rakennettiinkin korvaava sauna päärakennuksen sisään. Ikävä kyllä, aivan ihanteellisessa paikassa rannassa sijaitseva saunamme, on päässyt varsin lohduttomaan kuntoon.

Meidän aikanamme saunan edessä oleva polttopuukatos on turvallisuussyistä romautettu maahan. Viime syksynä irrotimme myös saunan ikkunan, jotta se säilyisi kierrätyskelpoisena, jos  vaikka itse sauna romahtaa vuosien taakkansa alla.

Saunassa voi kurjasta ulkoasusta huolimatta vielä aistia Kauniin Tarinan häivähdyksen, jos oikein tarkkaan kuuntelee: